Mainittakoon näin alkuun, että tekstien takana on tämän kuun lopulla parikymppiseksi ehtivä kirjallisuuden fuksi. Takana on myös vuoden verran opintoja Lapin yliopistossa politiikkatieteiden ja sosiologian koulutusohjelmassa - tämä seikka lienee edelleen olennainen osa minäkuvaani opiskelijana, koska muistan sen aina tämänkaltaisissa yhteyksissä sinnikkäästi mainita.
Verkkokirjoittamisen kurssi on osa tutkintooni kuuluvia kieli- ja viesintäopintoja. Kyseisen kurssin valitseminen kirjalliseen viestintään painottavista kursseista kävi muistini mukaan melko näppärästi ja miksipä ei, onhan verkkokirjoittaminen nyky-yhteiskunnassa kuitenkin jatkuvasti esillä oleva viestinnän muoto.

Verkkotekstien merkitys ja ensimmäinen opetuskerta

Verkkotekstien merkitys kävi ilmi jo kurssin ensimmäisellä opetuskerralla, kun jokainen kurssilla oleva sai muistella wikiin millaisia tekstejä on lukenut vaikkapa jo opetuskertaa edeltäneenä aamuna. Tuolla nopealla katsauksella näytti siltä, että sähköisessä muodossa olevia tekstejä oli ainakin juuri kyseisenä päivänä luettu painettua tekstiä enemmän. On myös helppo uskoa ihan mitä tahansa arkipäiväänsä miettiessä, että verkosta löytyviä tekstejä tulee luettua ehkä enemmän kuin päivän päättyessä enää muistaakaan. Tietokoneensa saattaa aukaista etsiäkseen tietoa tai kommunikoidakseen, mutta välilehtiä onkin selaimessa auki aina kummasti enemmän kuin mitä tiedon hakeminen tai vaikkapa facebookin välityksellä kommunikoiminen edellyttäisi. Tällöin toki myös verkkotekstejä tulee vastaan huomattavasti enemmän. Sen sijaan vaikkapa sanomalehden aukaistessaan voi olla melko varma siitä, että lehden sivuilta ei yhtäkkiä putkahda ulkomailla asuvan ystävän kirjettä tai edellisen päivän kauppalistaa ellei niitä nimenomaan ole aamuisen Kalevansa väliin asettanut.

Kurssin ensimmäinen opetuskerta antoi siis jo jonkinlaista ajateltavaa esimerkiksi verkkotekstien määrästä ja siitä miten niitä tulee melkein huomaamattaan luettua enemmän, kuin laitteita aukoessaan aikoikaan.

Entäpä sitten verkkotekstien kirjoittaminen?

Iso osa ihmisistä luultavasti kommunikoi nykyään ystäviensä, opiskelutovereidensa ja vaikkapa sukulaistensa kanssa verkon välityksellä. Näin teen minäkin: käytössäni on lähes joka päivä ainakin tekstiviestit, facebook, Skype ja Twitter.
Erityisesti facebookin merkityksestä kommunikoinnissa tulee aina aika ajoin keskusteltua nimenomaan siinä yhteydessä, kun käy ilmi että jollakulla ei olekaan facebook-profiiliä: Miten kyseinen ihminen enää nykyään saa tietoa vaikkapa opiskeluun liittyvissä asioissa? Aiemmin facebookin liittymiseltä "säästynyt" äitinikin oli ikään kuin pakotettu liittymään facebookiin hänen jatkettuaan opintojaan. Mitä ilmeisimmin taisi tuntua siltä ettei hiemankaan epävirallisempi tieto yksinkertaisesti liikkunut hänelle asti pelkästään puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Samoin monet joiden periaatteena oli joskus muinoin olla koskaan liittymättä facebookiin, ovat nykyään sinne päätyneet enkä usko, että se johtuu mahdollisuudesta pelata FarmVilleä.
Itsekin ärsyynnyn toisinaan verkossa tapahtuvan kommunikaation ja asioiden hoidon korostumisesta, mutta siitä huolimatta juuri tekstiviestein tai täysin verkossa tapahtuva kommunikaatio on itsellekin suorastaan itsestäänselvyys. Ihmiset joilla ei facebookkia ole, tuntuvat hyvin hankalilta tavoittaa jossain kiireisessä, hieman epävirallisemmassa asiassa etenkin jos kyseessä ei ole niin läheinen tuttava, että tämän puhelinnumeron olisi ottanut ylös.

Olen kuitenkin itse henkilökohtaisesti käyttänyt verkkokirjoittamista myös muuhun tarkoitukseen, kuin pelkkään kommunikointiin ja ajatustenvaihtoon: harrastukseen.
Olen harrastanut foorumeilla pelattavia, tekstipohjaisia roolipelejä jo ainakin seitsemän vuotta, ja sitä ennen taisin tehdä samaa asiaa hieman lyhyemmässä muodossa edesmenneessä Polluxin chatissa. Sen tarkemmin en tässä yhteydessä ryhdy rakasta harrastusta selittelemään, mutta esimerkiksi TÄÄLTÄ on mahdollista löytää lisätietoa kyseisestä verkkokirjoittamisen muodosta.

Lisäksi blogitekstitkään eivät ole itselleni täysin vieraita. Kovin intensiivistä bloggaamista en ole koskaan harrastanut, vaan hommalle kävi ihan kuten kaikille muillekin yrityksilleni pitää päiväkirjaa: polte pysyi muutaman kuukauden ja siitä alkoi hiipuminen.
Edellämainittuja verkkokirjoittamisen muotoja hieman lyhyempää, ei suoranaisesti kenenkään tietyn henkilön kanssa kommunikoivaa tekstiä olen tuottanut lähinnä Twitteriin. Myös facebookiin saatan toisinaan kertoa jostain arkipäivän sattumuksesta, jos tuntuu että Twitterin merkkimäärä ei riitä ja jutun haluaa nimenomaan jakaa useammalle kuin yhdelle tietylle keskustelukumppanille.

Tavoitteeni kurssille

Tavoitteeni kurssilla on oppia jotain uutta sekä verkkotekstien kirjoittamisesta että niiden lukemisesta. Luultavasti harva ikäiseni suomalainen opiskelija on nykyään näissä asioissa täysin ummikkona liikenteessä, mutta omaa osaamistaan kyseisellä saralla on hieman vaikea ehkä hahmottaa juurikin siksi, että verkkotekstit tulevat arkeemme niin itsestäänselvinä. Tämän osaamisen sanoiksi pukeminen ja hahmottaminen taas voisi olla ihan hyväksi ajatellen vaikkapa tulevaisuuden työllistymistä - kaiketi verkkokirjoittamisen ja -lukemisen taidoillaan pitäisi osata myös sopivissa määrin kehuskella työhakemuksissaan, eikä vain todeta että "oon kai mie joskus facebookiin jonku tilapäivityksen teheny."
Toiveissa siis olisi kurssin lopussa voida todeta oppineensa jotain uutta ja vahvistaneensa vanhempaa osaamista, sekä myös huomata se itse, jotta siitä voisi tulevaisuudessa myös hyötyä ja nauttia parhaansa mukaan.

Lisäksi kirjoitukset joissa pyrin ilmaisemaan mielipiteitäni tai muuten vain selittämään vähän vapaamuotoisemmin ajatuksistani, venähtävät usein pitkiksi ja polveileviksi ellen tietoisesti pinnistele tuottaakseni hieman lyhyempää tekstiä. Tämä blogiteksti on tällaisesta hyvä esimerkki, vaikka yririnkin parhaani mukaan tuoda asiani selväksi ja pitää tekstin määrän kohtuullisena.
Itseilmaisunsa selkeyttäminen tai ainakin tarpeen vaatiessa sen tiivistäminen voisivat siis tulla tarpeeseen aina aika ajoin...