Kurssin viimeinen opintokerta oli neljä päivää sitten, aiheena oli hyvin pitkälti "normaalit" kurssin päätökseen liittyvät rutiinit kuten itsearviointi, sekä nämä oppimispäiväkirjat.

Arvioinnin pohjana käytetiin seuraavaa sivustoa: http://socrative.com/
Pidin tätä mielenkiintoisena tapana tehdä tämän yleensä joka kurssin loppuun kuuluvan arvioinnin - vastaaminen oli jotenkin paljon jouhevampaa, kuin paperiversioille. Samoin wikissä täytettiin arvioinneille varattua sivua ja koska kurssia, sekä omaa työskentelyä jo arvioitiinkin muita reittejä, en katso aiheen käsittelyä tarpeelliseksi enää tässä oppimispäiväkirjassa.

Blogiartikkelista ja 3 opintopisteen tehtävästä

Kuten mietin viime kirjoituksessani, olisin ehkä valinnut kurssiin kuuluvaa blogiartikkelia varten toisenlaisen aiheen mikäli alkaisin päättää aihetta nyt kurssin edettyä. En ole jälkikäteen ajateltuna tekstini aiheeseen erityisen tyytyväinen, vaikka kirjoitusta hioinkin parhaani mukaan myös itseä tyydyttävämpään suuntaan.

Eräänlainen "uusi yritys" tuntuikin olevan omaan kurssisuoritukseeni kuulunut 3 opintopisteen tehtävä: tehtäväkseen sai valita muunmuassa toisen blogiartikkelin kirjoittamisen ja tartuin siihen. Ensin aiheen keksiminen tuntui ihan yhtä haastavalta, kuin viimeksikin, mutta käytyäni 29.11. Apulanta-yhtyeen keikalla Nightclub Tähdessä, syntyi artikkelin aihe melko näppärästi: miksipä ajankohtainen, Oulussa tapahtunut keikka ei voisi olla aiheena opiskelijablogissa? 3 opintopisteen tehtävää ei ole lähtökohtaisesti ilmeisesti tarkoitus julkaista Opiskelijan ääni-blogissa toisen blogiartikkelin tapaan, mutta joka tapauksessa päätin pyrkiä kirjoittamaan keikkaraporttini ikään kuin se blogissa julkaistaisiin. Tämän tehtävän suhteen harmittaa lähinnä se, että aikaa sen hiomiseen ei jäänyt yhtä paljon kuin ensimmäisen blogiartikkelin kanssa, vaikka aihe olikin hieman mielenkiintoisempi kuin moneen kertaan tahkottu ajanhallinnan kysymys.

Kuinka kävi kurssin tavoitteiden?

Näin kurssin loppupuolella lienee aiheellista pohtia, kuinka alussa määritellyille tavoitteille on käynyt ja ovatko ne täyttyneet kurssin aikana.
17. marraskuuta päivitin hieman tavoitteitani ongelmalähtöisen oppimisen tultua konkreettisesti mukaan opiskeluihin. Tuolloin tavoitelistaani kuului uuden oppiminen verkkokirjoitusten lukemisesta ja kirjoittamisesta, hankitun osaamisensa tunnistaminen niin että siitä voisi myös hyötyä vastaisuudessa, itseilmaisun tiivistäminen tarpeen vaatiessa, sekä ongelmalähtöisen oppimisen hyödyntäminen. Kurssin koen vastanneen etenkin kolmaneen kohtaan, eli itseilmaisunsa tiivistämiseen. Kurssilla oli esimerkiksi blogiartikkeli, jonka sanamäärä oli osoittautua itselleni ongelmaksi - tuntui siis, että merkkimäärä oli ihan liian pieni. Kuitenkin tehdessäni kolmanteen opintopisteeseen johtavaa keikkaraporttiani Apulannan keikasta, havaitsin tiivistämisen olevan jo huomattavasti helpompaa, kun tiesi enemmän siitä mitä tulisi odottaa. Myös aiheen käsittelyn osasi paremmin rajata jo luonnosvaiheessa tehtävänantoon sopivammaksi.
Kurssi tarjosi kurkistuksen myös oppimislähtöiseen oppimiseen ja kurssin tiiviin aikataulun myötä myös verkkotekstien työstäminen paineen alla tuli ainakin tutuksi - jotain tarjottavaa siis ihan konkreettiselle kirjoitustyölle tuntuu löytyneen.

Mitä seuraavaksi?

Viimeisellä opintokerralla meidät haastettiin myös pohtimaan, mitä toiveita tai haaveita meillä on verkkokirjoittamisen suhteen tulevaisuutta ajatellen. Itselleni jäi edelleen tavoitteissanikin mainittu halu oppia kirjoittamaan parempaa verkkotekstiä ja tämähän ei onnistu muutoin, kuin asiaa harjoittelemalla. Kenties viimeistään ainejärjestöni web masteroinnista vastaavana toimihenkilönä tulen saavuttamaan ihan käytännön kehitystä verkkokirjoittamisesta, ehkä aloitan jonkin henkilökohtaisemman blogin kirjoittamisen tänne Vuodatukseen? Vaihtoehdot ovat ainakin monet ja aion tarttua tilaisuuksiin kehittyä paitsi verkkotekstien, myös muun kirjoittamisen saralla vielä runsaasti.

Tahdon kurssin lopuksi vielä kiittää opettajaa ja kurssitovereita antoisasta kurssista!

Kurssin suorituksiin kuuluu myös blogiartikkeli, jonka olisi tarkoitus tulla julkaistuksi Kalevan Opiskelijan ääni-blogissa. Työtä siis kurssin saralta riittää ja aikataulutus on tuntunut ainakin itsellä haasteelliselta - ja aikatauluista ja opiskelijan ajanhallinnasta olen itseasiassa kirjoittamassa myös blogiartikkeliani.

Aiheen valikoituminen

Aiheekseni valikoitunut ajanhallinta tuntui luontevalta juurikin siksi, että itse olen tämän lukukauden aikana havainnut suorastaan tuskallisen selvästi sen, miten omaa ajankäyttöään olisi pystyttävä suunnittelemaan. Aihe sinällään ei ole erityisen omaperäinen tai uusi, mutta toisaalta tuntui siltä että halusin tuoda esiin esimerkiksi arkiaskareisiin lipsuvan ajan ja tarpeen ajanviettoon myös opiskelun ulkopuolella - toisinaan nimittäin tuntuu siltä, kuin kyseiset asiat ohitettaisiin ajanhallintaa koskevissa keskusteluissa täysin merkityksettöminä ja pelkästään opiskelun välttelemiseen suunniteltuina tekosyinä.

Jos valitsisin aihetta uudelleen nyt, yrittäisin ehkä kovemmin miettiä jonkin omaperäisemmän aiheen tai ainakin erikoisemman tulokulman. Tällaisenaan blogiartikkelin aihe tuntuu tällä hetkellä hieman siltä, kuin pääajatukseni olisi tuoda esiin opiskelijan elämän hankaluutta ja sehän ei suinkaan ollut tarkoitukseni silloin, kun blogiartikkelin työstämistä aloittelin. Onneksi aikaa blogiartikkelin jatkamiseen kuitenkin yhä on ja ehdin myös etsiä mahdollisia muita näkökulmia aiheeseen, jos alkaa tuntumaan siltä että tällaisenaan teksti on hieman liian ennalta-arvattava.

Työn eteneminen

Aloitin blogiartikkelin kirjoittamalla pitkät pätkät ajatuksiani aiheesta eli kirjoitin siis jonkinlaisen raakaversion. Tässä tehtävässä työn seuraava vaihe oli kuitenkin hieman erilainen - kun tavallisesti esimerkiksi esseitään on täytynyt alkaa pidentämään ja rakentamaan eteenpäin luonnosmaisista muistiinpanoista, täytyikin nyt tekstiään ryhtyä tiivistämään runsaasti, jotta se mahtuisi Kalevalta annettuun 2000-2500 merkin rajoihin. Tässä hommassa täytyyikin hyvin kurssin alussa itselleni määrittelemä tavoite oppia tarpeen vaatiessa tuottamaan lyhyempää, tiivimpää tekstiä. Helppoa se ei suinkaan ollut, sillä vaikka tekstissä olikin pätkiä joita pystyi lyhentämään, halusin yhä säilyttää hieman rennomman ja humoristisemman tavan esittää asiani. Se tuntui aiheenvalintani puolesta tärkeältä, sillä kovin asiatyyliseen sävyyn kirjoitettu teksti ajanhallinnan tärkeydestä olisi omasta mielestäni ollut melko puiseva ja moneen kertaan kaluttu.

Lopulta sain kuitenkin tekstiä tiivistettyä tarpeellisen määrän ja olen lopputulokseen jopa melko tyytyväinen. Aihe tuntuu edelleenkin vähän mielikuvituksettomalta, mutta toisaalta en ainakaan itse ole esimerkiksi löytänyt Opiskelijan ääni-blogista toista, samaa aihetta koskevaa tekstiä.

 

Verkkokirjoittamisen kurssille kuuluva ryhmätyö on nyt jo valmistunut, mutta arvioin vielä hieman ryhmätyöhön kuulunutta itsenäistä vaihetta. Ryhmätyömme aiheeksi valikoitui viriketekstin pohjalta se, millaisiin tarpeisiin nykyinen sosiaalinen media vastaa ja miten nämä samat tarpeet on täytetty aikaisemmin ei-sähköisissä ympäristöissä.

Wikin käyttö ja miten se sujui

Viimeisimmässä merkinnässäni käsittelin hieman wikin käytöstä heränneitä kysymyksiä ja olin luottavainen sen suhteen, että sen käyttö ryhmätyön välineenä tulee kyllä selkiytymään tekemisen edetessä. Tässä olinkin loppujen lopuksi oikeassa: käytäntö alkoi sujua, kun ryhmätyö pääsi kunnolla vauhtiin ja wiki osoittautui työympäristönä itseasiassa ihan käteväksi tavaksi tehdä ryhmätyöt. Ryhmätyöstä keskusteleminen kävi jouhevasti eivätkä kaikki olleet sidottu toistensa aikatauluihin - työtä pystyi siis tekemään silloin, kun itsellä oli sopivasti aikaa. Myös raportin rakentaminen wikissä osoittautui näppäräksi.

Itsenäinen työskentely

Kuten ryhmämme purkuistunnossakin totesi,itsenäisen työn aikatauluttaminen olisi voinut olla hyvä idea, sillä loppujen lopuksi raportin lopullisen version työstämiseen tuntui jäävän turhan vähän aikaa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja kaikki ryhmässämme osallistuivat mielestäni hyvin työn teon eri vaiheisiin. Itselleni jäi kuitenkin raportin suhteen hieman hämäräksi se, kuinka lähteitä oli tarkoitus käyttää.

Kaikki etsivät kyllä lähteitä, mutta pääpaino oli lopullisessa versiossa silti omassa pohdiskelussa. Tämä sai lähteet ehkä tuntumaan hieman irrallisilta ja jopa tarpeettomilta - oman pohdiskelun oheen ikään kuin liitettiin lähdemateriaalia, koska sitä vain täytyi ilmeisesti lopullisessa työssä olla. Toisaalta saattoi myös olla, että aikatauluttamisen haastellisuus vaikutti tähän - lähteet etsittiin tukemaan omaa ajattelua sen sijaan, että ennen oman tekstin tuottamista olisi tutustuttu erilaisiin lähteisiin ja työstetty niiden pohjalta omaa pohdintaa. Ainakin itselläni huomasin tällaisen työjärjestyksen ja se ei ehkä loppujen lopuksi tukenut sitä, että lähteet olisivat luontevasti tulleet osaksi tekstiä. Lisäksi tuntui hieman hankalalta ymmärtää millaisia lähteitä raporttiin loppujen lopuksi kaivattiin. Tieteellisistä tutkimuksista ja muusta vastaavasta tekstiin ujuttautui ehkä liiankin tieteellistä otetta, kun teksti muutoin oli pohdiskelevaa. Toisaalta pelkkien netistä löytyvien uutisten, blogitekstien ja muun vastaavan käyttäminen lähteinä olisi tuntunut ainakin omasta mielestä turhan yksipuoliselta. Lähteiden vaatimus aiheutti siis ainakin itsessä hieman hämmennystä.

Lopputulos oli kuitenkin yhtenäinen teksti, mikä on mielestäni hyvä saavutus koska ryhmään kuului kuitenkin viisi jäsentä.

Viime kerralla puhuttiin hieman ongelmalähtöisesti oppimisesta ja aloitettiin kurssin sisältöihin kuuluvaa, lähes kokonaan wikin kautta suoritettavaa ryhmätyötä.

Wikin käytön epävarmuus

Ajatus kommunikoinnista pelkästään itselle vielä melko vieraan wikin kautta vähän arastuttaa: miten asioista voi jouhevasti sopia netin kautta, kun vastauksiakaan ei saa ihan heti ryhmältään niitä kysyessä? Toisaalta tekemällä oppii: ryhmätyön tekemisen tavat tuntuivat juuri hetki sitten avautuvan ihan eri tavalla, kun lisäsin wikiin ryhmämme keskusteluun liitetiedostona omat ajatukseni aiheestamme omien kommenttien kera.

Toisaalta yhä myös kysymyksiä herää nimenomaan käytännön puolesta: onko tämä nyt se tapa käyttää wikiä jota tässä haetaan? Olisiko tuon alustavan tekstini pitänyt olla pidempi, lyhyempi, jotenkin erilainen? Kommunikoimmeko me pääasiassa wikin puolella vai lisäämmekö tekstiin liittyvät kommentit tiedostoihin itseensä? Vai pitikö niitä kommentteja nyt olla siellä alunperinkään, pyörivätkö ne vain häiritsevästi tiellä?

Näin moninaisia huolia wikin käyttö ryhmätyön välineenä vielä herättää, mutta toisaalta olen lohduttautunut sillä että jos olen kymmenisen vuotta pystynyt käyttämään nettifoorumeita kokonaisten vuoropohjaisten tarinoiden kirjoittamiseen, ei yksi aikanaan loppuun asti saatettava ryhmätyö voi muodostua ylivoimaiseksi. Sitä paitsi jos wikiä on käytetty aikaisemminkin esimerkiksi työelämässä, miksi se ei toimisi nytkin. Uutena asianahan tämä taisi tulla lähes kaikille kurssin osallistujille, joten en luultavasti ole hämmennykseni kanssa yksin.

Ongelmalähtöinen oppiminen

Ongelmalähtöistä oppimista olen kuullut sattumalta juuri viime päivinä kehuttavan kovasti ja lupaavalta kuulostavat myös materiaalissa luvatut asiat: Ongelmalähtöisen oppiminen kerrotaan tukevan muunmuassa tiedon soveltamista, opiskelijalähtöistä ja itsenäistä opiskelua sekä vuorovaikutus- ja ryhmätaitoja. Kaikki nämä kuulostavat ainakin omaan korvaan sellaisilta asioilta, mitkä voisi kernaasti lisätä ensimmäisessä oppimispäiväkirjamerkinnässäni mainitsemiinin tavoitteisiin.

Kysymyksiä ongelmalähtöisen oppimisen teoriasta ei herännyt ainakaan enää ryhmätyön ensimmäisen vaiheen jälkeen sen ihmeemmin - tämäkin asia nimittäin tuntui selkenevän huomattavasti, kun se sovellettiin käytäntöön ryhmätyön aloittamisen muodossa. Se jäi kuitenkin itseä pohdituttamaan, onko tällainen ongelmalähtöinen oppiminen aina ryhmässä tapahtuvaa? Vai voisiko esimerkiksi opinnäytetöiden tekemistä pitää ongelmalähtöisenä oppimisena: alussahan määritellään aina tutkimuskysymys, jolla on tärkeä merkitys koko tutkimukselle. Ainakin hyvän samankaltaisesta ajatuksesta tuntuisi ainakin omasta mielestä olevan kysymys.

Omat tavoitteet kurssille - päivitettynä

• Oppia jotain uutta sekä verkkotekstien kirjoittamisesta että niiden lukemisesta
• Hankitun osaamisen sanoiksi pukeminen ja hahmottaminen
• Itseilmaisunsa selkeyttäminen tai ainakin tarpeen vaatiessa sen tiivistäminen
• Ongelmalähtöisen oppimisen hyödyntämisen oppiminen

Mainittakoon näin alkuun, että tekstien takana on tämän kuun lopulla parikymppiseksi ehtivä kirjallisuuden fuksi. Takana on myös vuoden verran opintoja Lapin yliopistossa politiikkatieteiden ja sosiologian koulutusohjelmassa - tämä seikka lienee edelleen olennainen osa minäkuvaani opiskelijana, koska muistan sen aina tämänkaltaisissa yhteyksissä sinnikkäästi mainita.
Verkkokirjoittamisen kurssi on osa tutkintooni kuuluvia kieli- ja viesintäopintoja. Kyseisen kurssin valitseminen kirjalliseen viestintään painottavista kursseista kävi muistini mukaan melko näppärästi ja miksipä ei, onhan verkkokirjoittaminen nyky-yhteiskunnassa kuitenkin jatkuvasti esillä oleva viestinnän muoto.

Verkkotekstien merkitys ja ensimmäinen opetuskerta

Verkkotekstien merkitys kävi ilmi jo kurssin ensimmäisellä opetuskerralla, kun jokainen kurssilla oleva sai muistella wikiin millaisia tekstejä on lukenut vaikkapa jo opetuskertaa edeltäneenä aamuna. Tuolla nopealla katsauksella näytti siltä, että sähköisessä muodossa olevia tekstejä oli ainakin juuri kyseisenä päivänä luettu painettua tekstiä enemmän. On myös helppo uskoa ihan mitä tahansa arkipäiväänsä miettiessä, että verkosta löytyviä tekstejä tulee luettua ehkä enemmän kuin päivän päättyessä enää muistaakaan. Tietokoneensa saattaa aukaista etsiäkseen tietoa tai kommunikoidakseen, mutta välilehtiä onkin selaimessa auki aina kummasti enemmän kuin mitä tiedon hakeminen tai vaikkapa facebookin välityksellä kommunikoiminen edellyttäisi. Tällöin toki myös verkkotekstejä tulee vastaan huomattavasti enemmän. Sen sijaan vaikkapa sanomalehden aukaistessaan voi olla melko varma siitä, että lehden sivuilta ei yhtäkkiä putkahda ulkomailla asuvan ystävän kirjettä tai edellisen päivän kauppalistaa ellei niitä nimenomaan ole aamuisen Kalevansa väliin asettanut.

Kurssin ensimmäinen opetuskerta antoi siis jo jonkinlaista ajateltavaa esimerkiksi verkkotekstien määrästä ja siitä miten niitä tulee melkein huomaamattaan luettua enemmän, kuin laitteita aukoessaan aikoikaan.

Entäpä sitten verkkotekstien kirjoittaminen?

Iso osa ihmisistä luultavasti kommunikoi nykyään ystäviensä, opiskelutovereidensa ja vaikkapa sukulaistensa kanssa verkon välityksellä. Näin teen minäkin: käytössäni on lähes joka päivä ainakin tekstiviestit, facebook, Skype ja Twitter.
Erityisesti facebookin merkityksestä kommunikoinnissa tulee aina aika ajoin keskusteltua nimenomaan siinä yhteydessä, kun käy ilmi että jollakulla ei olekaan facebook-profiiliä: Miten kyseinen ihminen enää nykyään saa tietoa vaikkapa opiskeluun liittyvissä asioissa? Aiemmin facebookin liittymiseltä "säästynyt" äitinikin oli ikään kuin pakotettu liittymään facebookiin hänen jatkettuaan opintojaan. Mitä ilmeisimmin taisi tuntua siltä ettei hiemankaan epävirallisempi tieto yksinkertaisesti liikkunut hänelle asti pelkästään puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Samoin monet joiden periaatteena oli joskus muinoin olla koskaan liittymättä facebookiin, ovat nykyään sinne päätyneet enkä usko, että se johtuu mahdollisuudesta pelata FarmVilleä.
Itsekin ärsyynnyn toisinaan verkossa tapahtuvan kommunikaation ja asioiden hoidon korostumisesta, mutta siitä huolimatta juuri tekstiviestein tai täysin verkossa tapahtuva kommunikaatio on itsellekin suorastaan itsestäänselvyys. Ihmiset joilla ei facebookkia ole, tuntuvat hyvin hankalilta tavoittaa jossain kiireisessä, hieman epävirallisemmassa asiassa etenkin jos kyseessä ei ole niin läheinen tuttava, että tämän puhelinnumeron olisi ottanut ylös.

Olen kuitenkin itse henkilökohtaisesti käyttänyt verkkokirjoittamista myös muuhun tarkoitukseen, kuin pelkkään kommunikointiin ja ajatustenvaihtoon: harrastukseen.
Olen harrastanut foorumeilla pelattavia, tekstipohjaisia roolipelejä jo ainakin seitsemän vuotta, ja sitä ennen taisin tehdä samaa asiaa hieman lyhyemmässä muodossa edesmenneessä Polluxin chatissa. Sen tarkemmin en tässä yhteydessä ryhdy rakasta harrastusta selittelemään, mutta esimerkiksi TÄÄLTÄ on mahdollista löytää lisätietoa kyseisestä verkkokirjoittamisen muodosta.

Lisäksi blogitekstitkään eivät ole itselleni täysin vieraita. Kovin intensiivistä bloggaamista en ole koskaan harrastanut, vaan hommalle kävi ihan kuten kaikille muillekin yrityksilleni pitää päiväkirjaa: polte pysyi muutaman kuukauden ja siitä alkoi hiipuminen.
Edellämainittuja verkkokirjoittamisen muotoja hieman lyhyempää, ei suoranaisesti kenenkään tietyn henkilön kanssa kommunikoivaa tekstiä olen tuottanut lähinnä Twitteriin. Myös facebookiin saatan toisinaan kertoa jostain arkipäivän sattumuksesta, jos tuntuu että Twitterin merkkimäärä ei riitä ja jutun haluaa nimenomaan jakaa useammalle kuin yhdelle tietylle keskustelukumppanille.

Tavoitteeni kurssille

Tavoitteeni kurssilla on oppia jotain uutta sekä verkkotekstien kirjoittamisesta että niiden lukemisesta. Luultavasti harva ikäiseni suomalainen opiskelija on nykyään näissä asioissa täysin ummikkona liikenteessä, mutta omaa osaamistaan kyseisellä saralla on hieman vaikea ehkä hahmottaa juurikin siksi, että verkkotekstit tulevat arkeemme niin itsestäänselvinä. Tämän osaamisen sanoiksi pukeminen ja hahmottaminen taas voisi olla ihan hyväksi ajatellen vaikkapa tulevaisuuden työllistymistä - kaiketi verkkokirjoittamisen ja -lukemisen taidoillaan pitäisi osata myös sopivissa määrin kehuskella työhakemuksissaan, eikä vain todeta että "oon kai mie joskus facebookiin jonku tilapäivityksen teheny."
Toiveissa siis olisi kurssin lopussa voida todeta oppineensa jotain uutta ja vahvistaneensa vanhempaa osaamista, sekä myös huomata se itse, jotta siitä voisi tulevaisuudessa myös hyötyä ja nauttia parhaansa mukaan.

Lisäksi kirjoitukset joissa pyrin ilmaisemaan mielipiteitäni tai muuten vain selittämään vähän vapaamuotoisemmin ajatuksistani, venähtävät usein pitkiksi ja polveileviksi ellen tietoisesti pinnistele tuottaakseni hieman lyhyempää tekstiä. Tämä blogiteksti on tällaisesta hyvä esimerkki, vaikka yririnkin parhaani mukaan tuoda asiani selväksi ja pitää tekstin määrän kohtuullisena.
Itseilmaisunsa selkeyttäminen tai ainakin tarpeen vaatiessa sen tiivistäminen voisivat siis tulla tarpeeseen aina aika ajoin...